Mind the gap darling!

Palasin viime sunnuntaina pääsiäislomalta ja sen viimeiseltä etapilta Lontoosta tänne Belgian puolelle. Opinnot Artveldessa jatkuivat heti maanantaina hämmentävän huonosti järjestetyllä lobbaus-seminaarilla ja miljoonalla koulutehtävällä. En taaskaan liioittele yhtään. Ajatukset eivät kuitenkaan ole pysyneet lainkaan opinnoissa, sillä mielessä pyörii jo tuleva Berliinin reissu, uudelleen herätetty koti-ikävä ja uusi ihastukseni, Lontoo.

Virallinen turistiposeeraus

Koukkasin siis Amsterdamista Suomen kautta Lontooseen, joka sinänsä oli huono idea, sillä jo muutaman päivän Suomen visiitillä totuin taas kotona olemiseen ja oman kodin ihanuuteen. Siinä sitten jouduin taas tihrustamaan lähtöitkut sekä Jyväskylässä että Helsinki-Vantaalla. Rakkauden ihmisten luota lähteminen on aina niin vaikeaa. No itkut tuli itketty ja pienimuotoisen aikaerehdyksen jälkeen pääsin koneeseen kohti Lontoota. Hollannin tuulien takia turbulenssia oli kiitettävän paljon koko lennon ajan ja minä rutistin penkkiä niin paljon, että rystyset naksuivat. Onneksi lento oli lyhyt ja Heathrow’n lentokentältäkin pääsin melko nopeasti jatkamaan kohti ydin Lontoota.

Kentältä päästyäni tapasin serkkuni Lauran Earl’s Courtin metroasemalle, josta suuntasimme Hostellille tapaamaan matkaseuralaisiani ja siitä Chinatowniin syömään.  Olin siis Lontoossa kahden vaihtarikaverin kanssa ja Laura tuli moikkaamaan meitä sekä antamaan kokeneemman Lontoon kävijän vinkkejä. Kiitos siitä! Ensimmäinen ilta menikin matkasuunnitelmia tehdessä ja levätessä.

Harrods

Seuraavat päivät menivät yhdessä hujauksessa, sillä halusimme vierailla kaikkialla ja nähdä niin paljon kun mahdollista. Valitettavasti neljää päivää ei riitä kovinkaan moneen, varsinkin kun halusimme nähdä aluksi ne Lontoon pahimmat turistinähtävyydet.  Kerkesimme nähdä muun muassa London Eyen, Tower Bridgen, Big Benin, Westminster Abbeyn, Tower of Londonin, Buckinghamin palatsin ja St.Paulin Katedraalin. Tietysti syömme myös englantilaisen aamupalan (kolmena aamuna!), jonka jälkeen tekee mieli oksentaa tunnin verran ja sitten loppupäivän oletkin kylläinen. Henkisenä varhaiseläkeläisenä kävin taas myös museoissa (National Gallery ja British Museum) ihastelemassa muun muassa Da Vincin teoksia ja muumiota. Niin ja shoppailin minä toki myös Harrod’silla (ostin noin 10 euroa maksaneen teepurkin) ja kävin katsomassa pääsisinkö minäkin, vanhana Harry Potter -fanina, Tylypahkaan King’s Crossilta.  Myös puistoissa kävelyä ja teen lipittelyä kahviloissa tuli harrastettua.

Lontoo oli kerta kaikkiaan mahtava paikka! Sää oli koko vierailun ajan sateinen ja sumuinen, mutta toisaalta se onkin ehkä aidointa Lontoota. Vaikka kaupunki on suuri, on kaikki kuitenkin yllättävän helposti saavutettavissa metrolla ja punaisilla kaksikerrosbusseilla. Niin ja metrohan on Lontoossa nimellä underground ja melkein jokaisella pysäkillä matkustajia varoitetaan ”mind the gap” -lausahduksella eli varomaan laiturin ja metron vaunun välikköä. Ihmiset ovat myös todella kohteliaita ja kaikki kutsuvat toisiaan nuppusiksi (darling). Olisin halunnut jäädä Lontooseen, sillä monta juttua jäi vielä tekemättä ja näkemättä. Pakkohan minun oli saada kuva itsestäni Big Benin edessä, mutta olisi ollut mukava myös rentoutua ja nauttia siitä aidommastakin Lontoosta. Toisaalta minulla on nyt monia hyviä syitä mennä takaisin.

P.s. Pakkaan juuri rinkkaani Berliiniä varten, jonne on tarkoitus lähteä parin tunnin kuluttua. Siellä odottavat muualla Euroopassa vaihdossa olevat yhteisöviestintä-ystäväni ja Itä-Berliinin ihmeet. Toki tässä välissä täytyy jaksaa 10 tunnin bussimatka…

Kaunis ja ristiriitainen Amsterdam

Lomani ensimmäinen pysäkki oli Amsterdamissa, jonne matkasin seitsemän muun vaihtarin kanssa. Reissu alkoi hyvin mielenkiintoisesti viiden tunnin odottelulla Brysselin yössä, johon sisältyi silmäniskumurhaajan pelaamista Delirium-olutbaarissa ja Backstreet Boysin lauleskelua bussipysäkillä.  Amsterdamiin saavuttiin heti aamulla seitsemän aikaan hyytävän tuulen armoille, jonka jälkeen suuntasimme kohti hostelliamme.  Valitettavasti muutaman väärinkäsityksen vuoksi kellään matkalaisista ei ollut hostellin tarkkaa osoitetta tai sijaintia, jonka vuoksi sen etsintä kesti kokonaisuudessaan kolmisen tuntia. Selvisi myös muutaman väärinkäsityksen jälkeen, että saamme hostellin kolme tuntia luultua myöhemmin. Kyllä siinä vähän väsytti, kun oli valvonut koko edellisen yön ja piti vielä jaksaa piristää muita matkasta uupuneita. Matkaseurani siis koostui pääosin Etelä-Euroopasta kotoisin olevista nuorista naisista, jotka olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempiaan ja yöpymässä hotellin sijaan hostellissa. Matka olikin monella tapaa varsin opettavainen kokemus kaikille.

Vähän porukkaa väsytti

Väsymyksestä huolimatta jaksoimme ensimmäisenä päivänä vierailla Heineken Experience -panimossa, jossa brändäys oli viety nokkelasti ihan uudelle tasolle. Ihmiset, niin siis mekin, maksavat päästäkseen panimokierrokselle, jossa jonotetaan muun muassa huoneisiin, jossa esitellään panimon historiaa, juodaan olutta ja katsotaan Heinekenin mainoksia. Lopussa vielä jonotetaan Heineken kauppaan, josta voi ostaa ylihintaisia mainospaitoja ja kaikkea muuta mahdollista Heineken logolla varustettua tavaraa. Ja porukka on ihan into pinkeänä. Nerokas systeemi, sanon minä.  

Heinekenin jälkeen päätimme suunnata surullisen kuuluisalle punaisten lyhtyjen alueelle, joka oli todella ristiriitainen näky. Ympärillä on kauniita vanhoja taloja, kanaalissa ui joutsenia, leipomosta saa mansikkaleivoksia, mutta sitten ikkunoista vilkuttaa vähäpukeisia nuoria naisia ja ilmassa leijuu Coffeeshopeista tuleva imelä kannabiksen haju. On vaikea päättää mitä mieltä asiasta olla. Onko punaisten lyhtyjen alue ihmisten valinnanvapautta arvostava ääriliberaali ihmemaa vai ihmisiä halventava ja huumeita ylistävä junttila? Ehkä kumpaakin ja vähän kaikkea siltä ja väliltä. Siellä turisteeraus tuntui kuitenkin jotenkin väärältä ja niin myös koko alue, sekä sen houkuttimet.

Seuraavani päivinä porukka luonnollisestikin hieman hajaantui, kun toiset halusivat rentoutua nukkumalla pidempään ja toiset tahtoivat nähdä niin paljon kun mahdollista. Henkisenä varhaiseläkeläisenä heräsin joka aamu aikaisin ja kävin muutaman muun kanssa kiertelemässä museoissa muun muassa timantteja ja Van Goghia katselemassa.  Tuli myös kanaaliristeily ja vintage-tori koettua. Parasta ruokaa koko Amsterdamissa sai pääkirjaston yläkerrasta, josta löytyy edullinen ja viihtyisä ravintola, joka ei ole niin täynnä turisteja kuin keskustan kuppilat. Siellä sain mahan täyteen pikkurahalla, jonka jälkeen suuntasin lentokentälle ja kohti Suomea. Matkaseurani jäi vielä kaupunkiin yhdeksi yöksi, josta he suuntasivat takaisin Gentiin. Sanoisin, että reissu meni kaikesta huolimatta hyvin ja matkaseurakin oli mukavaa. Kokonaisuudessaan Amsterdam oli kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki, johon voisin kuvitella meneväni toisenkin kerran.

Kanaaliristeilyllä eläkeläisten kanssa

Osa kuvista ei ole ottamiani, vaan kunnia kuuluu matkatovereilleni!

P.s. Suomessa on nyt parempi keli kun monessa Keski-Euroopan maassa. Täällä on voinut nauttia kevätauringosta, jota ei Belgiassa ja Hollannissa ole oikein näkynyt, eikä sääennustuksien mukaan tulla Lontoossakaan näkemään.

Hyvää reissulomaa!

Perjantaina alkoi kahden viikon pääsiäisloma, jonka aikana on tarkoitus karistaa Gentin pölyt jaloista ja käydä katsomassa naapurimaiden meininkiä.  Suurin osa vaihtariporukastamme lähtee myös reissun päälle ja olikin hassua huomata, kuinka lomatoivotuksia annettaessa tuli hieman haikea olo. Ehkä täällä onkin kerennyt jo saada ystäviä, joita tulee aidosti ikävä.

Reppu valmiina matkaan

Oman lomani aion viettää sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Maanantaiyönä suuntaan sekalaisen vaihtariporukan kanssa Brysselin kautta Amsterdamiin, jossa viivyn kolme päivää. Tarkoituksena on tietysti katsastaa tavaran laatu punaisten lyhtyjen alueella, veneillä kanaaleissa ja käydä muutamassa museossa. Amsterdamista lennähdän pikavisiitille Suomeen, josta suuntaan kohti Lontoota Elisabettiä moikkaamaan. Lontoon suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän kaupungista jotain tekemistä löydy.  Sunnuntaina palaan sitten Gentiin ja olen luultavasti kaksi kertaa väsyneempi kun ennen lomaa, mutta ehkä myös muutamaa kokemusta rikkaampi.

Hyvää pääsiäistä ja lomaa!