Mind the gap darling!

Palasin viime sunnuntaina pääsiäislomalta ja sen viimeiseltä etapilta Lontoosta tänne Belgian puolelle. Opinnot Artveldessa jatkuivat heti maanantaina hämmentävän huonosti järjestetyllä lobbaus-seminaarilla ja miljoonalla koulutehtävällä. En taaskaan liioittele yhtään. Ajatukset eivät kuitenkaan ole pysyneet lainkaan opinnoissa, sillä mielessä pyörii jo tuleva Berliinin reissu, uudelleen herätetty koti-ikävä ja uusi ihastukseni, Lontoo.

Virallinen turistiposeeraus

Koukkasin siis Amsterdamista Suomen kautta Lontooseen, joka sinänsä oli huono idea, sillä jo muutaman päivän Suomen visiitillä totuin taas kotona olemiseen ja oman kodin ihanuuteen. Siinä sitten jouduin taas tihrustamaan lähtöitkut sekä Jyväskylässä että Helsinki-Vantaalla. Rakkauden ihmisten luota lähteminen on aina niin vaikeaa. No itkut tuli itketty ja pienimuotoisen aikaerehdyksen jälkeen pääsin koneeseen kohti Lontoota. Hollannin tuulien takia turbulenssia oli kiitettävän paljon koko lennon ajan ja minä rutistin penkkiä niin paljon, että rystyset naksuivat. Onneksi lento oli lyhyt ja Heathrow’n lentokentältäkin pääsin melko nopeasti jatkamaan kohti ydin Lontoota.

Kentältä päästyäni tapasin serkkuni Lauran Earl’s Courtin metroasemalle, josta suuntasimme Hostellille tapaamaan matkaseuralaisiani ja siitä Chinatowniin syömään.  Olin siis Lontoossa kahden vaihtarikaverin kanssa ja Laura tuli moikkaamaan meitä sekä antamaan kokeneemman Lontoon kävijän vinkkejä. Kiitos siitä! Ensimmäinen ilta menikin matkasuunnitelmia tehdessä ja levätessä.

Harrods

Seuraavat päivät menivät yhdessä hujauksessa, sillä halusimme vierailla kaikkialla ja nähdä niin paljon kun mahdollista. Valitettavasti neljää päivää ei riitä kovinkaan moneen, varsinkin kun halusimme nähdä aluksi ne Lontoon pahimmat turistinähtävyydet.  Kerkesimme nähdä muun muassa London Eyen, Tower Bridgen, Big Benin, Westminster Abbeyn, Tower of Londonin, Buckinghamin palatsin ja St.Paulin Katedraalin. Tietysti syömme myös englantilaisen aamupalan (kolmena aamuna!), jonka jälkeen tekee mieli oksentaa tunnin verran ja sitten loppupäivän oletkin kylläinen. Henkisenä varhaiseläkeläisenä kävin taas myös museoissa (National Gallery ja British Museum) ihastelemassa muun muassa Da Vincin teoksia ja muumiota. Niin ja shoppailin minä toki myös Harrod’silla (ostin noin 10 euroa maksaneen teepurkin) ja kävin katsomassa pääsisinkö minäkin, vanhana Harry Potter -fanina, Tylypahkaan King’s Crossilta.  Myös puistoissa kävelyä ja teen lipittelyä kahviloissa tuli harrastettua.

Lontoo oli kerta kaikkiaan mahtava paikka! Sää oli koko vierailun ajan sateinen ja sumuinen, mutta toisaalta se onkin ehkä aidointa Lontoota. Vaikka kaupunki on suuri, on kaikki kuitenkin yllättävän helposti saavutettavissa metrolla ja punaisilla kaksikerrosbusseilla. Niin ja metrohan on Lontoossa nimellä underground ja melkein jokaisella pysäkillä matkustajia varoitetaan ”mind the gap” -lausahduksella eli varomaan laiturin ja metron vaunun välikköä. Ihmiset ovat myös todella kohteliaita ja kaikki kutsuvat toisiaan nuppusiksi (darling). Olisin halunnut jäädä Lontooseen, sillä monta juttua jäi vielä tekemättä ja näkemättä. Pakkohan minun oli saada kuva itsestäni Big Benin edessä, mutta olisi ollut mukava myös rentoutua ja nauttia siitä aidommastakin Lontoosta. Toisaalta minulla on nyt monia hyviä syitä mennä takaisin.

P.s. Pakkaan juuri rinkkaani Berliiniä varten, jonne on tarkoitus lähteä parin tunnin kuluttua. Siellä odottavat muualla Euroopassa vaihdossa olevat yhteisöviestintä-ystäväni ja Itä-Berliinin ihmeet. Toki tässä välissä täytyy jaksaa 10 tunnin bussimatka…