”Hey! You’re the girl from Sweden!"

Ei . Minä en ole Ruotsista. En ole myöskään amerikkalainen, enkä britti. Enkä puhu espanjaa. Ei ole kovinkaan yllättävää, ettei moni täällä arvaa ensimmäisellä kerralla kansallisuuttani oikein. Rakas naapurimaa Ruotsi tulee usein ensimmäisten arvausten joukossa, mutta ymmärrettäväähän se on, kun niillä on ABBA ja IKEA. Muun muassa kämpikseni taitavat vieläkin luulla minun olevan ruotsalainen. Moni on myös luullut minun olevan kotoisin jostain missä puhutaan pääkielenä englantia, jonka olen ottanut ehdottomasti kohteliaisuutena. Voi myös olla, että lausun sanan Finland niin huonosti, että se kuullostaa sanalta England...

 Omituista on se, että monien mielestä suomi kuullostaa ihan espanjalta. Esimerkiksi kun puhuin suomalaisen kanssa englannin tunnin alussa opettaja pyysi meitä espanjalaisia vaihtamaan englantiin. Tämä oli hieman koomista, koska en ole kovinkaan paljon stereotypisen espajalaisen näköinen, eikä ollut tämä toinenkaan suomalainen. Olen yrittänyt välttää suomen puhumista, varsinkin silloin kun seurassa on ihmisiä, jotka eivät moista kieltä ymmärrä. Tämä on onnistunut melko hyvin, sillä muut viestintää opiskelevat suomalaiset, Joonas ja Tuomas, ovat asian suhteen samoilla linjoilla. Toki olen puhunut suomea ihmisten pyynnöstä ja päätynyt opettamaan ne tärkeimmät sanat ja sanonnat halukkaille. Kuulemma suomalaiset kirosanat ovat söpöjä.

Näin niitä pullia tulee.

Yksi suomalaisin asia mitä olen täällä tähän mennessä tehnyt on pullan leipominen kansainvälistä iltaa varten. Ennakkon hieman hätäilin leipomisen onnistumista, mutta pullat katosivat illan aikana todella nopeasti ja sain jopa (kohteliaisuudesta) reseptipyynnön. Toki joku kysyi myös olimmeko ostaneet pullat Ikeasta. Sanoisin, että kokonaisuudessaan onnistuimme leipomisessa loistavasti ja olen jo lupautunut kokkaamaan jotain muuta suomalaista muille viestinnän vaihtareille. (HUOM! Hyviä ja helppoa reseptejä otetaan vastaan. Mielellään jotain mikrossa lämmitettävää)

Suomalaisuuteni on aiheuttanut myös hiukan kiusallisia hetkiä, varsinkin kun puhutaan rahasta ja opiskelusta. On vaikea selittää miksi minun, tai kenenkään muunkaan suomalaisen, ei tarvitse maksaa opiskeluista mitään, vaan itse asiassa saamme rahaa kun opiskelemme. Monet myös haukkovat henkeään, kun kerron asuneeni kohta neljä vuotta omillani. On vaikea kertoa meidän systeemistämme ilman, että se kuullostaisi leuhkimiselta. Kun olen joutunut tällaiseen keskusteluun olen aina yrittänyt kertoa myös Suomen ongelmista ja siitä että opintotuki ei oikeasti riitä mihinkään. Tämä kuitenkin tuntuu melko merkityksettömältä, varsinkin kun keskustelukumppani sanoo, että tämän on pitänyt lähteä opiskelemaan ulkomaille, koska tilanne kotimaassa on niin toivoton ja poliittisesta vaikuttamisesta (itsenäisestä ajattelusta) voi joutua vankilaan. Vaikka tietoisuus oman ja muiden maiden systeemeistä on melko hyvä, on kuitenkin vaikea käsittää kuinka lähellä asiat ovat jo aivan toisin kuin kotona.

P.s. Kävin tänään kirjoihin ja suklaaseen erikoistuneessa kahvilassa ja kämpälle päin pyöriessäni tulin siihen tulokseen, että minun pitää mennä koulun järjestämille ryhmäliikuntatunneille.

Arki kera vohveleiden

Olen ajanut pyörällä ainakin 20 kilsaa. Olen käynyt juhlimassa melkein joka ilta. Olen syönyt aivan liikaa vaaleaa leipää ja juonut liikaa kaakaota, olutta ja teetä.Olen syönyt ranskalaisia ainakin kolme kertaa. Olen myös palellut huoneessani ja kiroillut huonoa nettiä, joka pätkii koko ajan. En ole siivonnut. Olen mennyt vessaan ilman paperia kahdesti ja silloin suututti. En ole tehnyt ruokaa kertaakaan. Olen puhunut paljon englantia ja jonkin verran huonoa ranskaa. Olen saanut uusia kavereita. Olen vieraillut museoissa, kierrellyt nähtävyyksiä ja shoppaillut, mutta vaan vähän. Ja juu olen myös käynyt luennoilla.

Arkeni täällä  kolmen kielen ja kuuden hallituksen  maassa on ollut tähän mennessä varsin vilkasta ja melkein yhtä sekavaa kun maan poliittinen tilanne. Tekemistä riittää ja se on mukavaa, mutta niin on myös arjen alkaminen. Tietyllä tavalla vielä tuntuu, että olen täällä vaan lomalla. Uskon ja toivon, että ruokavalioni paranee kunhan intoudun kokkaamaan ja löydän mieleisen ruokakaupan (tähän mennessä olen testannut paikalliset halpahallit nimeltä Aldi ja Colruyt). Varmasti juhliminenkin vähenee. Asuntoni ei tule paranemaan ajan kanssa, mutta sekin on vaan totuttelukysymys. Toivon saavani lisää kavereita ja haluan puhua enemmän ranskaa ja ehkä myös flaamia. Ehkä joudun jopa opiskelemaan hieman. Toivottavasti pystyn reissaamaan paljon ja käymään ainakin naapurimaissa.

Muuten tulen todennäköisesti tekemään hyvin samoja asioita kuin kotona Jyväskylässä, mutta erona on ,että Gent ei ole koti. Tämä on totta hyvässä että pahassa. Täällä olen antanut itselleni luvan nauttia ja ottaa rennosti. Katson asioita eri silmin.  Kaikki uusi on innostavaa ja tuntematon jotain mikä on pakko kokea. Toki omaan petiin ja rakkaiden luokse on ikävä, mutta tiedän olevani täällä vaan hetken. Asenne ja asioiden väliaikaisuus vaikuttavat todella paljon.  Vaihtoajan murheet ja ikävyydet eivät tunnu niin suurilta ,koska tiedän eläväni niiden kanssa vain tämän ajan. Ilot ja mukavat asiat koen taas jotenkin korostetusti. Vaihtarin elämä on sekoitus uutta ja samaa elämää kuin kotonakin, mutta täällä asioihin vain itse suhtautuu paljon rennommin. Gentissä arki onkin kuin kotona, mutta täällä se tulee vohveleiden kera.

Vohveli suklaan kanssa - hyvää kerran, muuten vaan ällömakeaa

Pyörällä baariiin ja aamulla kouluun

Otsikko tiivistää aika hyvin ensimmäisen viikon tapahtumat. Koulu siis alkoi maanantaina kaiken maailman infoilla ja sitten heti jo tiistaina alkoivatkin luennot, joita on melko paljon. Päädyin myös vaihtamaan melkein kaikki alkuperäisesti valitsemani kurssit, koska en halunnut pitkiä taukoja luentojen väliin, enkä  halunnut mennä yhden kurssin takia toiselle kampukselle.  Kurssien sisältö vaikuttaa ainakin näin aluksi melko helpolta.Toisaalta en minä tänne pelkästään akateemisen osaamisen vuoksi tullut, vaan uskoakseni vaihdon suurin anti on jossain muualla.

Uusia kavereita
(Tärkeää tietoa: en oikeasti ole ihan noin lyhyt muihin verrattuna, vaan olin kyykyssä) 

Mocoma- vaihtareita baarissa

Heti maanantaina alkoi myös varsinainen Erasmus-vaihtarin elämä  eli juhliminen. Kaiken maailman juhlia ja muuten vaan hengailua löytyy joka illalle ja tällä viikolla olenkin käynyt kämpilläni lähinnä vaan nukkumassa. On mukavaa, että meininkiä riittää, eikä tarvitse istua nököttää yksin huoneessaan. Ongelmana on, että oma tanssijalkani ei jaksa enää vipattaa paljon puolenyön jälkeen, varsinkaan kolmena tai neljänä peräkkäisenä iltana. Juhliin kyllä kannattaa mennä, koska porukka on mukavaa ja meininki muutenkin hyvä.

Halpaa belgialaista kaljaa, jonka etiketistä
 löytyy jonkun tyypin kuva. Jokainen halukas voi
ottaa kuvan itsestään ja ladata sen nettiin, josta
se päätyy pullon kylkeen.

Olutta kannattaa myös juoda, koska se on halpaa ja ilmeisesti täällä päin hyvää (en itse täysin allekirjoita tätä, mutta toisaalta aika monta olutta on vielä maistamatta). Kovimmat biletyspäivät ovat maanantaista torstaihin, sillä kuulemma paikalliset opiskelijat menevät kotiin viikonlopuksi. Tämä tietysti saattaa johtua myös paikallisten opiskelija-asuntojen tasosta. Selvästi suurin osa opiskelijoista asuu kimppakämpissä tai asuntoloissa, joissa kaikissa (pientä liioittelua) on kylmät vessat ja ongelmia veden lämpötilan kanssa.

Jotta kerkeäisin kouluun ja baardeihin hankin itselleni pyörän, joka onkin hyvin suosittu menopeli täällä. Gentistä löytyy erikseen pelkästään opiskelijoille tarkoitettu pyörävuokraamo, josta saa siis erilaisia pyöriä vuokraksi kuukausiksi ja jopa vuosiksi. Vuokrapyöriä käyttävät paljon myös paikalliset, koska täällä pyörien varastaminen on yleistä ja nämä kaupungin vuokrapyörät ovat sen verran tunnistettavia (isoja ja rumia), että kukaan ei halua niitä pölliä. Pyörällä ajaminen on täällä myös helppoa, koska pyörille on paikoittain omat kaistat ja liikennevalot.

Minä ja liian suuri pyöräni, jolla ei ole vielä kivaa nimeä
(ehdotuksia otetaan vastaan!)

Sen verran kiirettä on pitänyt, että en ole vieläkään kerennyt hankkia heti ensimmäisenä päivänä kaipaamiani tavaroita, kuten vedenkeitintä ja tohveleita. Itse asiassa en ole vielä ehtinyt kiertelemään kaupunkia ja sen keskustaa sekä nähtävyyksiä kunnolla. Olen ainoastaan vasta kävellyt keskustan läpi muutaman kerran ja ollut koulun kustantamalla veneretkellä, jolloin olen saanut otettua pari huonoa valokuvaa. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus tutusta Gentin nähtävyyksiin ja keskustaan paremmin.

Huippua viikonloppua!

Ensimmäisen päivän tunnelmia

Eilinen matkustuspäivä oli jonkin verran odotettua rankempi, mutta kaikesta huolimatta pääsin perille asti. Brysselin lentokentältä pääsin oikein kätevästi Gentin juna-asemalla, jossa minua oli vastassa Yanan isä Jef. Hän vei minut kämpille ja toi mukanaan astioita, koska Yana oli vanhingossa ottanut keittiön astiakaapin avaimen mukaansa Boliviaan. Lisäksi Jef halusi vielä viedä minut syömään illan päätteeksi ja hän tarjoutui myös tarvittaessa Gentin oppaaksi.  Tällaisen vastaanoton jälkeen ei voi muuta kun jäädä hyvä mieli. Muutenkin belgialaiset ovat yllättäneet ystävällisyydellään. En esimerkiksi joutunut nostamaan 23 kiloa painavaa laukkuani kertaakaan lentokoneesta päästyäni, vaan kaikilla asemilla ja junassa joku tarjoitui kantamaan tai nostamaan laukkuni vaikeissa paikoissa. Myös suuntaneuvoja olen saanut aina tarvittaessa. Voi tosin olla, että olen näyttänyt niin avuttomalta ja hukassa olevalta liian ison laukkuni kanssa, että jopa belgialaiset ovat heltyneet.

Maisema kotikadun vierestä

Kylmää vettä saa nopeammin ikkunalaudalta kuin hanasta

Tänä aamuna ei sitten niin paljon hymyilyttänyt. Olin vieläkin väsynyt matkustamisesta, nälkäinen ja muutenkin kämpän aiheuttamassa alkushokissa. Päädyinkin heti aamusta itkemään ne lähtöitkut, jotka jäivät eilisen sähellyksen vuoksi pois. Kämppäni on siis melko mielenkiintoinen... Se on lähinnä kuin halpa hostelli, jossa  asukkaat ovat pysyviä ja kaikilla on oma huone. Asukkailla on käytettävissään kaksi keittiötä, joista toinen on sen verran sotkuinen, että aion pysytellä vaan toisessa. Keittiön perällä on vessa ja suihku. Vessoja löytyy myös käytävältä, mutta niissä on kylmä niin kun käytävässäkin. Lisäksi mukaan pitää muistaa aina ottaa omat vessapaperit. 

Kuullostaa aika ankealta mutta oma huoneeni on onneksi pieni, söpö ja lämmin. Kämpiksetkin vaikuttivat mukavilta, tosin olen nähnyt vasta yhden J

Aamuitkujen jälkeen sain vieraakseni Tuomaksen, joka tuli siis myös Gentiin vaihtoon. Tuomaksen kanssa vähän kävelimme ympäriinsä ja etsimme koulun kampusta ja ruokapaikkaa. Paikkoja löytyi vaikka kuinka paljon, mutta sunnuntain vuoksi kaikki olivat kiinni. 

Kyllähän sitä ruokaakin sitten löytyi

Oikeastaan vaan jenkkiläiset ketjupaikat olivat auki ja sellaiseen mekin päädyimme syömään (emme tosin kävelleet ihan keskustaan saakka). Syönnin jälkeen uusi harmitukseni lähde oli avoinna olevan ruokakaupan löytäminen, sillä minulla ei ollut mitään ruokaa kämpillä ja olen ehdottomasti aamupala-ihminen. Onneksi kauppa lopulta löytyi. Muutenkin nyt kun ruoka-asiat on hoidettu, netti saatu toimimaan ja kämpän suihku/vessa-systeemit testattu,niin oloni on jo todella paljon parempi. Vielä kun huomenna pääsee aloittamaan opiskelut ja sitä kautta tutustumaan muuhun vaihtoporukkaan ja Gentiin paremmin niin uskon, että arki alkaa rullaamaan mukavasti. Toivottavasti tulee myös sen verran tekemistä, että en enää joka päivä kerkeä kirjoittamaan blogia!

Oma peti natisee mukavasti, tulee mummola mieleen

Hyvää yötä!

Peruutus ja Pringlesejä

Se on peruttu.Tai  se peruttiin.  Nimittäin aamulento Jyväskylästä Helsinkiin, jolla minun oli tarkoitus olla. Tämä peruutus johti siihen, että istun nyt Helsinki-Vantaalle odottamassa viiden tunnin päästä lähtevää lentoa, joka toivon mukaan vie minut Brysseliin. Se, että pääsenkö vielä tänään Gentiin asti ja kämpälleni on vielä arvoitus.

Lento peruttu-ilmeeni.

Tosiaan ihanat äiti ja iskä halusivat helpottaa matkaani ja ostivat minulle Jkl-Hki lennon  ja siitä johtuen tänä aamuna klo 5.00 suuntasimme kohti Tikkakoskea.  Asemalla menin reippaana tyttönä viemään laukkuani  ja juuri minun kohdallani lentokenttä-täti sai puhelun , että lentäjä on sairastunut ja lento peruttu. 

Sitten vielä selvisi, että korvaavan bussin tulossa kestää ainakin tunti, koska kuski on Muuramessa ja bussi Vaajakoskella (onkohan ollut villi ilta...) No luonnollisesti tämä tarkoitti, että en ehtinyt klo 9.15 Helsingistä Brysselin lähtevään koneeseen. Onneksi ihanat ja hymyilevät lenttokenttä-tädit saivat minut 16.40 Helsingistä lähtevään koneeseen ja antoivat Pringlesejä bussimatkalle.

Täällä Helsinki-Vantaalla sain Finnairilta ruokakupongin (17 euroa), joka olisi tarkoitus kohtipuoliin käyttää. Pitäisi myös käydä shoppailemassa ripsiväri ja shampoota. Peruutuksesta huolimatta fiilis on yllättävän leppoisa, johtuen varmaan ihmisistä, jotka ovat olleet todella avuliaita ja mukavia. Eräs työmatkalla ollut nainen neuvoi minua jo korvauksien vaatimisessa ja antoi muitakin hyviä neuvoja. Puhuimme muutenkin Euroopassa matkustamisesta ja elämän mahdollisuuksista. Hyödyllistä ja syvällistä siis. Täytyy kyllä sanoa, että tämä on hyvä muistutus kuinka ei kannata suunnitella liikaa, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti. Toivon mukaan kirjoittelen seuraavan kerran Belgian puolelta, ehkä jopa omalta kämpältäni.

Loistavaa lauantaita!

P.s. Matkatyhjiöpussit ovat yksi maailman nerokkaimmista keksinnöistä. Esimerkiksi sain (Teemun avustuksella) takin, jakun, villapaidan ja hupparin sentin paksuiseksi lätyksi, joka säästi matkalaukussa ihan älyttömästi tilaa. Kokeilkaa seuraavan kerran kun pitää pakata jotain!

Asiaa asunnosta ja opiskeluista

Aiemmassa postauksessa kerroin miksi lähden vaihtoon, joten voisin kertoa hieman tarkemmin mihin menen.  Menen siis Erasmus-opiskelijavaihtoon Belgiaan. Tarkemmin Gentiin (myös Ghent ja Gant) Belgian flaaminkieliselle alueelle. Tuleva opinahjoni on jo aiemmin mainittu Artevelde University College eli Arteveldehogeschool (lausumisvinkki: höngi ulos joka tavulla ja tee r:n ja sch:n kohdalla limaklimppiä kurkussasi). Kuten College nimestä voi päätellä, kyseessä ei ole perinteinen yliopisto, vaan Suomen AMK:ta vastaava laitos. Tämä on kuitenkin mielestä ehdottomasti plussaa, koska suomalainen jako yliopistoon ja AMK:hon on mielestäni omituinen ja molemmilla olisi toisilleen niin paljon annettavaa. Odotan siis oikeasti innolla käytännönläheistä opetusta ja vaihteeksi jotain vähemmän tieteellistä.

Opiskelen artveldessä opinto-moduulissa nimeltä Mocoma eli Modul of Communication Management. Moduuli sisältää tiettyjä kursseja, joista opiskelija valitsee itselleen mieluisia 18–35 opintopisteen verran. Alustavat kurssivalinnat tehdään vaihtoon hakiessa, mutta itse en muista lainkaan mitä valitsin, enkä ole varma kuinka sitovia nämä valinnat ovat olleet. Asia selvinnee perillä.

Tulevan huoneeni seinät ovat varsin pirtsakat.

Sitten vähän asumisesta. Koululla on omia asuntoloita, joihin halutessaan täytyy olla nopea ja varata huone heti kesän alussa. Noh, itse en sitten ollut kovinkaan nopea (aloitin etsinnän marraskuussa) ja siksi asunnon etsiminen hieman hankaloitui. Muutaman mikään-ei-onnistu-itkukohtauksen ja googletuksen jälkeen kuitenkin löysin koulun sivuilta asuntopalstan, josta lopulta sain tulevan kämppäni. Tulen siis muuttamaan keskustaa ja koulua lähellä sijaitsevaan kimppakämppään, jossa asuu lisäkseni kahdeksan muuta opiskelijaa. Minulla on kämpässä oma sympaattinen 12 neliön huone, jota minulle alivuokraa vaihtoon lähtenyt tyttö nimeltä Yana. Huoneen lisäksi Yana jättää minulle käyttöön petivaatteita, astioita ja muita käyttötavaroita, joten säästyn niiden ostamiselta. Yleiseen hintatasoon nähden kämppä on tosi edullinen ja vuokraan kuuluu valmiiksi sähköt, netti ja vesi. Loistava diili siis kyseessä, jos ei ota huomioon yhteisiä vessoja J

Miksi Gentiin? Virallisia, oikeita ja keksittyjä syitä

Tosiaan miksi lähden vaihtoon Belgiaan ja juuri Gentiin? Belgiahan on monien siellä aikaa viettäneiden mukaan paska maa, jossa ihmiset ovat vaikeasti lähestyttäviä ja maisema on vähän niin kun Hollannissa mutta vaan rumempaa. Kuullostaa siis lupaavalta.

Näitä syitä en tosin kirjoittanut viralliseen vaihtohakemukseeni, vaan jotain ympäripyöreää englanniksi opiskelusta ja hyödyllisistä/mielenkiintoisista kursseista. Taisin mainita myös jotain vaihdon loistavasta ajoituksesta ja halustani parantaa kansainvälistä osaamistani.  (On ollut varmasti todella persoonallinen ja kekseliäs hakemus.) Nämä syyt pitävät kaikki kyllä paikkansa, mutta taustalta löytyy myös muuta.

Alun perin ajattelin lähteväni vaihtoon Euroopan ulkopuolelle. Kohteet vaihtelivat monen eri maan välillä ja syksyllä 2012 kun vihdoin pääsin jonkinlaiseen lopputulokseen, oli hakuaika Euroopan ulkopuolisiin vaihtokohteisiin jo umpeutunut. Siinä vaiheessa ajattelin, että haetaan sitten ensi vuonna uudestaan. Viime vuosi oli kuitenkin todella puuduttava ja tein opintoja eteenpäin aivan liian nopeasti. Sitten tuli kesä ja tajusin kuinka raivostuttavan suoraviivaisesti ja suunnitelmallisesti kaikki oli edennyt. Sellaiset asiat kun nopea valmistuminen, kurssivalinnat ja aikataulut alkoivat ahdistaa ja päädyin katsomaan viestintätieteiden laitoksen sivuilta vieläkö olisi vapaita vaihtopaikkoja. Ainoita kriteerejä olivat englanninkielinen opetus ja ettei kukaan tuttu lähtisi samaan paikkaa. Ja kappas vaan sieltä ne Gent ja Artevelde University College löytyivät. En ole koskaan matkustanut yksin, saati sitten asunut ulkomailla, joten minulle oli tärkeää, että pääsen haastamaan itseni ja todistamaan, että pystyn tähän.

Sitten niitä keksittyjä syitä, jotta homma ei menisi liian vakavaksi. Eli menen Belgiaan koska,

1. siellä 21.7 on yleinen liputuspäivä. Kyseinen päivä on myös meikäläisen syntymäpäivä. Johtopäätökseni tästä on, että belgialaiset ovat nerokkaita edelläkävijöitä. (Oikeasti lippu on salossa Belgian kansallispäivän kunniaksi.)
2. Belgia oli ilman hallitusta 540 päivää. Äkkinäinen voisi sanoa tästä, että belgialaiset ovat itsepäisiä ja yhteistyökyvyttömiä. Mielestäni tämähän tarkoittaa vaan, että siinä on porukka, joka tuntee arvonsa ja ymmärtää hyvän päälle. Kyseinen 540 päivää ilman hallitusta on myös maailmanennätys ja ennen Belgiaa ennätystä hallitsi niinkin leppoisa maa kuin Irak.
3.  he saivat kolme mitalia Lontoon olympialaisista eli saman verran kuin Suomi. Ei olisi kiva mennä maahan joka pärjää paremmin.
4. aikaero on miinus yksi tunti. Tämähän tarkoittaa, että saan nukkua joka päivä tunnin enemmän J

Näin alkuun...

Tervetuloa! Nimittäin lukemaan vaihtoblogiani, jossa tulen tarinoimaan hieman elämästäni ja opiskelusta belgialaisessa opiskelijakaupungissa Gentissä.  (Lausuntaohje: hönkäise ulos sanoen hent ja tee samaan aikaan limaklimppiä kurkussa.)

Vaihdon aikana tulen ainakin opiskelemaan viestintää paikallisessa Artevelde University Collegessa ja asustelemaan kahdeksan belgialaisen opiskelijan kanssa kimppakämpässä. Voi olla, että tulen myös syömään muutaman ranskalaisen. (ranskanperunat ovat belgialainen keksintö ja kuulemma siellä vallan mainioita.)

Muusta en oikeastaan vielä mitään tiedä, enkä ole tarkoituksellakaan ottanut selvää. Belgia ja Gent eivät olleet listan ykkösenä haluamistani vaihtokohteista, vaan alun perin ajattelin suuntaavani aivan muualle. Joka tapauksessa vaihto lähestyy ja aion lähteä reissuun intoa puhkuen, avoimin mielin ja ilman mitään turhia suunnitelmia. Siispä annetaan Gentille mahdollisuus.