Ensimmäisen päivän tunnelmia

Eilinen matkustuspäivä oli jonkin verran odotettua rankempi, mutta kaikesta huolimatta pääsin perille asti. Brysselin lentokentältä pääsin oikein kätevästi Gentin juna-asemalla, jossa minua oli vastassa Yanan isä Jef. Hän vei minut kämpille ja toi mukanaan astioita, koska Yana oli vanhingossa ottanut keittiön astiakaapin avaimen mukaansa Boliviaan. Lisäksi Jef halusi vielä viedä minut syömään illan päätteeksi ja hän tarjoutui myös tarvittaessa Gentin oppaaksi.  Tällaisen vastaanoton jälkeen ei voi muuta kun jäädä hyvä mieli. Muutenkin belgialaiset ovat yllättäneet ystävällisyydellään. En esimerkiksi joutunut nostamaan 23 kiloa painavaa laukkuani kertaakaan lentokoneesta päästyäni, vaan kaikilla asemilla ja junassa joku tarjoitui kantamaan tai nostamaan laukkuni vaikeissa paikoissa. Myös suuntaneuvoja olen saanut aina tarvittaessa. Voi tosin olla, että olen näyttänyt niin avuttomalta ja hukassa olevalta liian ison laukkuni kanssa, että jopa belgialaiset ovat heltyneet.

Maisema kotikadun vierestä

Kylmää vettä saa nopeammin ikkunalaudalta kuin hanasta

Tänä aamuna ei sitten niin paljon hymyilyttänyt. Olin vieläkin väsynyt matkustamisesta, nälkäinen ja muutenkin kämpän aiheuttamassa alkushokissa. Päädyinkin heti aamusta itkemään ne lähtöitkut, jotka jäivät eilisen sähellyksen vuoksi pois. Kämppäni on siis melko mielenkiintoinen... Se on lähinnä kuin halpa hostelli, jossa  asukkaat ovat pysyviä ja kaikilla on oma huone. Asukkailla on käytettävissään kaksi keittiötä, joista toinen on sen verran sotkuinen, että aion pysytellä vaan toisessa. Keittiön perällä on vessa ja suihku. Vessoja löytyy myös käytävältä, mutta niissä on kylmä niin kun käytävässäkin. Lisäksi mukaan pitää muistaa aina ottaa omat vessapaperit. 

Kuullostaa aika ankealta mutta oma huoneeni on onneksi pieni, söpö ja lämmin. Kämpiksetkin vaikuttivat mukavilta, tosin olen nähnyt vasta yhden J

Aamuitkujen jälkeen sain vieraakseni Tuomaksen, joka tuli siis myös Gentiin vaihtoon. Tuomaksen kanssa vähän kävelimme ympäriinsä ja etsimme koulun kampusta ja ruokapaikkaa. Paikkoja löytyi vaikka kuinka paljon, mutta sunnuntain vuoksi kaikki olivat kiinni. 

Kyllähän sitä ruokaakin sitten löytyi

Oikeastaan vaan jenkkiläiset ketjupaikat olivat auki ja sellaiseen mekin päädyimme syömään (emme tosin kävelleet ihan keskustaan saakka). Syönnin jälkeen uusi harmitukseni lähde oli avoinna olevan ruokakaupan löytäminen, sillä minulla ei ollut mitään ruokaa kämpillä ja olen ehdottomasti aamupala-ihminen. Onneksi kauppa lopulta löytyi. Muutenkin nyt kun ruoka-asiat on hoidettu, netti saatu toimimaan ja kämpän suihku/vessa-systeemit testattu,niin oloni on jo todella paljon parempi. Vielä kun huomenna pääsee aloittamaan opiskelut ja sitä kautta tutustumaan muuhun vaihtoporukkaan ja Gentiin paremmin niin uskon, että arki alkaa rullaamaan mukavasti. Toivottavasti tulee myös sen verran tekemistä, että en enää joka päivä kerkeä kirjoittamaan blogia!

Oma peti natisee mukavasti, tulee mummola mieleen

Hyvää yötä!