Ei . Minä en ole Ruotsista. En ole myöskään amerikkalainen, enkä britti. Enkä puhu espanjaa. Ei ole kovinkaan yllättävää, ettei moni täällä arvaa ensimmäisellä kerralla kansallisuuttani oikein. Rakas naapurimaa Ruotsi tulee usein ensimmäisten arvausten joukossa, mutta ymmärrettäväähän se on, kun niillä on ABBA ja IKEA. Muun muassa kämpikseni taitavat vieläkin luulla minun olevan ruotsalainen. Moni on myös luullut minun olevan kotoisin jostain missä puhutaan pääkielenä englantia, jonka olen ottanut ehdottomasti kohteliaisuutena. Voi myös olla, että lausun sanan Finland niin huonosti, että se kuullostaa sanalta England...
Omituista on se, että monien mielestä suomi kuullostaa ihan espanjalta. Esimerkiksi kun puhuin suomalaisen kanssa englannin tunnin alussa opettaja pyysi meitä espanjalaisia vaihtamaan englantiin. Tämä oli hieman koomista, koska en ole kovinkaan paljon stereotypisen espajalaisen näköinen, eikä ollut tämä toinenkaan suomalainen. Olen yrittänyt välttää suomen puhumista, varsinkin silloin kun seurassa on ihmisiä, jotka eivät moista kieltä ymmärrä. Tämä on onnistunut melko hyvin, sillä muut viestintää opiskelevat suomalaiset, Joonas ja Tuomas, ovat asian suhteen samoilla linjoilla. Toki olen puhunut suomea ihmisten pyynnöstä ja päätynyt opettamaan ne tärkeimmät sanat ja sanonnat halukkaille. Kuulemma suomalaiset kirosanat ovat söpöjä.
 |
| Näin niitä pullia tulee. |
Yksi suomalaisin asia mitä olen täällä tähän mennessä tehnyt on pullan leipominen kansainvälistä iltaa varten. Ennakkon hieman hätäilin leipomisen onnistumista, mutta pullat katosivat illan aikana todella nopeasti ja sain jopa (kohteliaisuudesta) reseptipyynnön. Toki joku kysyi myös olimmeko ostaneet pullat Ikeasta. Sanoisin, että kokonaisuudessaan onnistuimme leipomisessa loistavasti ja olen jo lupautunut kokkaamaan jotain muuta suomalaista muille viestinnän vaihtareille. (HUOM! Hyviä ja helppoa reseptejä otetaan vastaan. Mielellään jotain mikrossa lämmitettävää)
Suomalaisuuteni on aiheuttanut myös hiukan kiusallisia
hetkiä, varsinkin kun puhutaan rahasta ja opiskelusta. On vaikea selittää miksi
minun, tai kenenkään muunkaan suomalaisen, ei tarvitse maksaa opiskeluista
mitään, vaan itse asiassa saamme rahaa kun opiskelemme. Monet myös haukkovat
henkeään, kun kerron asuneeni kohta neljä vuotta omillani. On vaikea kertoa meidän systeemistämme ilman, että se kuullostaisi leuhkimiselta. Kun olen joutunut
tällaiseen keskusteluun olen aina yrittänyt kertoa myös Suomen ongelmista ja
siitä että opintotuki ei oikeasti riitä mihinkään. Tämä kuitenkin tuntuu melko merkityksettömältä,
varsinkin kun keskustelukumppani sanoo, että tämän on pitänyt lähteä
opiskelemaan ulkomaille, koska tilanne kotimaassa on niin toivoton ja
poliittisesta vaikuttamisesta (itsenäisestä ajattelusta) voi joutua vankilaan. Vaikka
tietoisuus oman ja muiden maiden systeemeistä on melko hyvä, on kuitenkin vaikea
käsittää kuinka lähellä asiat ovat jo aivan toisin kuin kotona.
P.s. Kävin tänään kirjoihin ja suklaaseen erikoistuneessa
kahvilassa ja kämpälle päin pyöriessäni tulin siihen tulokseen, että minun
pitää mennä koulun järjestämille ryhmäliikuntatunneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti