Kaunis ja ristiriitainen Amsterdam

Lomani ensimmäinen pysäkki oli Amsterdamissa, jonne matkasin seitsemän muun vaihtarin kanssa. Reissu alkoi hyvin mielenkiintoisesti viiden tunnin odottelulla Brysselin yössä, johon sisältyi silmäniskumurhaajan pelaamista Delirium-olutbaarissa ja Backstreet Boysin lauleskelua bussipysäkillä.  Amsterdamiin saavuttiin heti aamulla seitsemän aikaan hyytävän tuulen armoille, jonka jälkeen suuntasimme kohti hostelliamme.  Valitettavasti muutaman väärinkäsityksen vuoksi kellään matkalaisista ei ollut hostellin tarkkaa osoitetta tai sijaintia, jonka vuoksi sen etsintä kesti kokonaisuudessaan kolmisen tuntia. Selvisi myös muutaman väärinkäsityksen jälkeen, että saamme hostellin kolme tuntia luultua myöhemmin. Kyllä siinä vähän väsytti, kun oli valvonut koko edellisen yön ja piti vielä jaksaa piristää muita matkasta uupuneita. Matkaseurani siis koostui pääosin Etelä-Euroopasta kotoisin olevista nuorista naisista, jotka olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempiaan ja yöpymässä hotellin sijaan hostellissa. Matka olikin monella tapaa varsin opettavainen kokemus kaikille.

Vähän porukkaa väsytti

Väsymyksestä huolimatta jaksoimme ensimmäisenä päivänä vierailla Heineken Experience -panimossa, jossa brändäys oli viety nokkelasti ihan uudelle tasolle. Ihmiset, niin siis mekin, maksavat päästäkseen panimokierrokselle, jossa jonotetaan muun muassa huoneisiin, jossa esitellään panimon historiaa, juodaan olutta ja katsotaan Heinekenin mainoksia. Lopussa vielä jonotetaan Heineken kauppaan, josta voi ostaa ylihintaisia mainospaitoja ja kaikkea muuta mahdollista Heineken logolla varustettua tavaraa. Ja porukka on ihan into pinkeänä. Nerokas systeemi, sanon minä.  

Heinekenin jälkeen päätimme suunnata surullisen kuuluisalle punaisten lyhtyjen alueelle, joka oli todella ristiriitainen näky. Ympärillä on kauniita vanhoja taloja, kanaalissa ui joutsenia, leipomosta saa mansikkaleivoksia, mutta sitten ikkunoista vilkuttaa vähäpukeisia nuoria naisia ja ilmassa leijuu Coffeeshopeista tuleva imelä kannabiksen haju. On vaikea päättää mitä mieltä asiasta olla. Onko punaisten lyhtyjen alue ihmisten valinnanvapautta arvostava ääriliberaali ihmemaa vai ihmisiä halventava ja huumeita ylistävä junttila? Ehkä kumpaakin ja vähän kaikkea siltä ja väliltä. Siellä turisteeraus tuntui kuitenkin jotenkin väärältä ja niin myös koko alue, sekä sen houkuttimet.

Seuraavani päivinä porukka luonnollisestikin hieman hajaantui, kun toiset halusivat rentoutua nukkumalla pidempään ja toiset tahtoivat nähdä niin paljon kun mahdollista. Henkisenä varhaiseläkeläisenä heräsin joka aamu aikaisin ja kävin muutaman muun kanssa kiertelemässä museoissa muun muassa timantteja ja Van Goghia katselemassa.  Tuli myös kanaaliristeily ja vintage-tori koettua. Parasta ruokaa koko Amsterdamissa sai pääkirjaston yläkerrasta, josta löytyy edullinen ja viihtyisä ravintola, joka ei ole niin täynnä turisteja kuin keskustan kuppilat. Siellä sain mahan täyteen pikkurahalla, jonka jälkeen suuntasin lentokentälle ja kohti Suomea. Matkaseurani jäi vielä kaupunkiin yhdeksi yöksi, josta he suuntasivat takaisin Gentiin. Sanoisin, että reissu meni kaikesta huolimatta hyvin ja matkaseurakin oli mukavaa. Kokonaisuudessaan Amsterdam oli kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki, johon voisin kuvitella meneväni toisenkin kerran.

Kanaaliristeilyllä eläkeläisten kanssa

Osa kuvista ei ole ottamiani, vaan kunnia kuuluu matkatovereilleni!

P.s. Suomessa on nyt parempi keli kun monessa Keski-Euroopan maassa. Täällä on voinut nauttia kevätauringosta, jota ei Belgiassa ja Hollannissa ole oikein näkynyt, eikä sääennustuksien mukaan tulla Lontoossakaan näkemään.